Miksi apteekkien määräsäätelystä luopuminen on pöljää?

Julkaisin tämän kirjoituksen alunperin 20.7.2016 Facebook-tililläni mutta kuten kaikki tiedämme, se on paras tapa piilottaa juttuja. Niinpä julkaisen kirjoituksen nyt hiukan palautteen perusteella parannettuna ensimmäisenä päivän politiikkaan liittyvänä kirjoituksena verkkosivuillani.

Antero Vartia, Mikko Kiesiläinen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ja muutamat muut ovat jo pidempään rummuttaneet ”tarvetta” vapauttaa eri määrin lääkejakelua. Pisimpään rumpua ovat paukuttaneet Päivittäistavarakauppa ja KKV. Keskityn nyt kansanedustaja Antero Vartian esitykseen vapauttaa apteekin perustaminen kenen tahansa proviisorin oikeudeksi. Vartia ei ole täsmälleen ottaen näin ilmaissut ja oletan että hänkin tarkoittaa jotakin mallia jossa pelkkä maisteritutkinnontasoinen proviisorin tutkinto ei riitä vaan pitää olla pikkuisen muutakin hihassa. Oikaiskaa jos olen väärässä. Parhaan ymmärrykseni mukaan esityksen tavoitteena on alentaa lääkkeiden hintoja. En ole pistänyt merkille onko Vartia ilmaissut asiaa täsmällisemmin; siis tarkoittaako hän kuluttajahintoja ylipäänsä, lääkeskustannuksia valtiolle vai kansalaisten lääkkeistä maksamaa hintaa. Olen asiasta kansanedustajan kanssa hiukan vääntänyt. Aluksi näin ilokseni että tiedolla oli jonkun verran vaikutusta esitykseen; se eli hiukan siitä mitä se oli alkuperäisessä ulostulossa. Valitettavasti kehitystä ei ole enää viimeisen vuoden aikana tapahtunut vaan argumentaatio on kääntynyt liturgiaksi.

Minua riepoo käytävässä keskustelussa se miten vähällä ymmärryksellä suomalaisesta lääkejakelusta keskustelua käydään. Oma pätevyyteni osallistua keskusteluun on Kuopion yliopistossa 1994-97 suoritettu farmaseutin tutkinto ja sitten vuosien 1997-2009 aikana pienen pienissä erissä suoritetut proviisorin tutkinnon sosiaalifarmasian pääaineen opinnot. Noissa opinnoissa painottui paljon epidemiologia ja lääketaloustiede. Proviisorin tutkintoa minulla ei siis ole. Oma käytännöllinen kokemukseni apteekkityöstä rajoittuu 3 kuukauden harjoitteluun Yliopiston apteekissa 1996. Sairaala-apteekista/lääkekeskuksista minulla on yhteensä reilu parin vuoden työkokemus mutta vuoden 2003 jälkeen en ole alan hommia tehnyt. Riippuvuuttani ja sidonnaisuuksiani voi arvioida tarkemmin portfolioni perusteella.

Jatka lukemista ”Miksi apteekkien määräsäätelystä luopuminen on pöljää?”

Pride (Matthew Warchus, 2014)

Britannian vuodenmittaisen kaivostyöläisten lakon aikaan homot ovat tulilinjalla AIDS-kriisin vyöryessä yli maailman. Mark Ashton (Ben Schnetzer) saa Lontoon Pridessa 1984 idean: kerätään rahaa lakkoileville kaivostyöläisille. Homoja kaivostyöläisiin yhdistää viha heitä sikamaisesti kohtelevia poliiseja kohtaan. Syntyy LGSM – Lesbians and Gays Support the Miners. Ongelmaksi muodostuu ettei kaivostyöläistenliitto ole halukas ottamaan rahaa vastaan homoilta ja lesboilta. Tämä ei Ashtonia lannista vaan rahat päätetään viedä itse suoraan Walesiin kaivoskylään.

{youtube}kZfFvsKDuUU{/youtube}

Jatka lukemista ”Pride (Matthew Warchus, 2014)”

Älä äänestä heteroseksistiä eduskuntaan

Viime eduskuntavaaleissa (2011) oli hlbtiq-kampanja ”Älä äänestä homofobia eduskuntaan”. Tuon kampanjan ajatusta seuraten päätin koota mustan listan Savo-Karjalan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaista, jotka vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq) yhdenvertaisuutta ja haluavat ylläpitää jonkinlaista seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuolen ilmaisuun tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää syrjintää.

Jatka lukemista ”Älä äänestä heteroseksistiä eduskuntaan”

Pyysitkö äitiäsi allekirjoittamaan Tahdon2013-aloitteen?

Vanhempien äärimmäiset reaktiot ulostuloon ovat johtaneet hlbtiq-nuorten kodittomuuteen Suomessakin mutta ne ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä. Usein lapsen ulostulo on vanhemmille jonkinlaisen kriisin aihe mutta ajan, tiedon ja ajattelun kanssa nämä kriisit johtavat useimmiten hyväksyntään tai ainakin suvaitsemiseen. Enenevässä määrin kuulee myös tarinoita ongelmattomilta vaikuttavista ulostuloista.

Jatka lukemista ”Pyysitkö äitiäsi allekirjoittamaan Tahdon2013-aloitteen?”

Fyra år till (Tova Magnusson-Norling, 2010)

David Holstin (Björn Kjellman) toiveet pääministeriydestä kariutuvat kristillisten tippuessa valtiopäiviltä ja luvassa on vielä neljä vuotta demari valtaa Ruotsissa.  Karvaan tappion masennus jää kuitenkin lyhyt aikaiseksi kun David ihastuu demaripoliitikko Martin Kovaciin (Eric Ericson). Davidin elämää hallitsevat Fia-vaimo (Tova Magnusson-Norling) ja avustaja (André Wickström), joista ainakin vaimolla on parempi ote Davidin elämästä kuin hänellä itsellään. Romanssista tulee kuoppainen tie eikä seuraavan mutkan taakse näe.

{youtube}PvedXm2a9uI{/youtube}

Jatka lukemista ”Fyra år till (Tova Magnusson-Norling, 2010)”

Valkoisten heteromiesten enemmistö ja muita myyttejä

Ajauduin äskettäin Twitterissä debattiin valkoisen heteromiehen asemasta maailman sorretuimpana enemmistönä. Fraasihan on peräisin siitä sateenkaarivihamielisestä vähemmistöstä joka organisoi mm. Hetero Pride tapahtumaa. Keskustelukumppanilleni ei oikein mennyt jakeluun miksi koko ”valkoinen heteromies” (VHM) on enemmistön synonyyminä varsin ongelmallinen.

 

Jatka lukemista ”Valkoisten heteromiesten enemmistö ja muita myyttejä”

Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)

Larva (Dudley Findlay Jr), Lady Marmalade (Michael Lynch) ja Max (Claude E. Sloan) ovat kaikki mustia, hiv-positiivisia, homoja ja queenejä dragissä. Jamela (Suzanne Gregg Ferguson) on myös musta ja positiivinen, mutta myös Maxin sisko ja pienen vauvan äiti. Sam (Jon Kit Lee) on joukon nuorin ja ”negatiivinen”, mutta Maxin poikaystävänä se voi muuttua nopeastikin. On 90-luvun alku ja on huono aika olla köyhä hiv-positiivinen New Yorkissa. Queenien vihan kohteena on erityisesti kaupunginvaltuutettu Melvin Freeman (Bryan Webster), joka vastustaa jälleen uuden hiv-positiivisten hoitokodin perustamista. Niinpä kuka mistäkin päihteestä päänsä sekaisin saava jengi pistää pystyyn erikoisen ja radikaalin suorantoiminnan kampanjan valtuutettujen herättämiseksi vakavaan hiv/aids-ongelmaan kaupungissa. Osaa kaikessa näyttelee huhuttu kaupungin keräämä lista hiv-positiivisista jonka Freemanin toimistossa työskentelevä Sam uskoo voivansa hankkia jengille.

Jatka lukemista ”Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)”

Hämähäkkinaisen suudelma (Hector Babenco, 1985)

Luis Molina (William Hurt) on keski-ikäinen naismainen homppeli eteläamerikkalaisessa vankilassa homoseksuaalisista teoista. Hän saa sellikaverikseen poliittisen vangin nimeltään Valentin Arregui (Raul Julia). Miesten erilaiset arvomaailmat ja näkemykset maailmasta synnyttävät kipunointia, joka purkautuu ajoittain äänekkäästi, mutta julman vankilajärjestelmän keskellä he kasvavat ymmärtämään toisiaan.

Jatka lukemista ”Hämähäkkinaisen suudelma (Hector Babenco, 1985)”

Milk (Gus Van Sant, 2008)

Harvey Milk (Sean Penn) on 1970 suuren amerikkalaisen vakuutusyhtiön palveluksen hajuttomana, mauttomana ja kaikin tavoin huomaamattomana. Hän iskee 40. syntymäpäivänään metrosta nuoren miehen, Scott Smithin (James Franco), josta tulee hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa. Ikäkriisi saa Milkin myös muuttamaan uraansa ja perustamaan Castron kameran San Franciscoon. Harveyn mitta tulee täytyy väkivaltaa yhtä paljon kanssaihmisten kuin poliisien taholta ja yhdessä liikkeeseensä kerääntyneiden aktivistien kanssa hän raivaa useinden epäonnistumisten kautta tiensä Yhdysvaltain ensimmäiseksi avoimesti homoseksuaaliseksi kaupunginvaltuutetuksi. Valtavalla voimainponnistuksella Milkin ympärille kerääntyneet aktivisti torppaavat Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston liikkeelle pistämän massiivisen vihakampanjan, joka on viemässä ihmisoikeuden homoilta ja lesboilta kautta maan. Milkin ura päättyy kuitenkin liian varhain ja tragisesti katkeroituneen ex-kollegan käden kautta.

Jatka lukemista ”Milk (Gus Van Sant, 2008)”

Sukupuolen oikeutuksesta

Petri Sipilä
Sukupuolitettu ihminen – kokonainen etiikka
Gaudeamus, Tampere 1998

Luin juuri uudelleen – kymmenen vuoden jälkeen – Petri Sipilä väitöskirjan ammattietiikan kurssin kirjareferaattia varten. Lumouduin jälleen selkeydestä, havainnollisuudesta, hauskuudesta ja luettavuudesta, jolla Sipilä kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta, mutta vaikeasta aiheesta. Kirjoitin referaatin loppuun, että kirja on todennäköisesti vaikuttavin lukemani tietokirja. Jos minun pitäisi koota itseopiskelupaketti korvaamaan Setan koulutusta, se sisältäisi varmastikin tämän kirjan, aiemmin näillä sivuilla arvioimani Robert Aldrichin Rakkaus samaan sukupuoleen, Tarinatalon YLE:lle tuottaman Homo-Suomen historia dokumenttisarjan ja linkin ranneliike.netiin. Tämän Sipilän teoksen pitäisi jokaisen kansanedustajan tenttiä hyväksytysti ennen kuin heillä on oikeus äänestää yhdestäkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevasta asiasta eduskunnassa! Sipilän kirja hahmottaa hienosti sukupuolen etiikkaa ja tarjoaa välineitä löytää oikeat vastaukset moniin ajankohtaisiin kysymyksiin kun tuntee omat arvonsa ja vähän ajattelee.

Jatka lukemista ”Sukupuolen oikeutuksesta”