Mistä näitä leffoja löytää?

Siitä on yhdeksän vuotta kun edellisen kerran tein katsauksen arvioimieni elokuvien saatavuuteen joten on aika päivittää katsaus. Elokuvien levitys on muuttunut varsin paljon tuon jälkeen. Kuukausimaksulliset Netflix, Viaplay ja HBO ovat vallanneet alaa nimikekohtaisiin maksuihin perustuvilta verkkovuokraamoilta ja Googlen Play-kauppa on tullut viimeksimainitulle sektorille. DVD-levyjä ostaa enää harva sillä yhä useampi laite on vailla optista asemaa. Hyvä sikäli että aluekoodien kanssa tuskailu jää pois, ikävää siksi että palveluiden elinkaareen ei ole luottamista ja ostetutkin sisällöt voivat siksi kadota yllättäen. Elokuvien ja televisiosarjojen tuotannossa on tultu omituiseen vaiheeseen jossa kuvitellaan että pelkästään homo- tai transhahmot tekevät elokuvasta menestyksen. Laadukkaan (queer-) elokuvan löytäminen on edelleen työlästä. Jatka lukemista ”Mistä näitä leffoja löytää?”

Shared rooms (Rob Williams, 2016)

Laslo (Christopher Grant Pearson) ja Cal (Alec Manley Wilson) tuskailevat ystäväpiirin katoamista ruuhkavuosiin kun homotkin alkavat lisääntyä. Juhlapöydästä lähtee viimeinenkin pari sijaissynnyttäjän ponnistuksia odottelemaan ja kadulla vetelehtii joku nuorisolainen (Zeke Masters). Toisaalla Sid (Justin Xavier) juhlii paneskelemalla Greyn (Alex Neil Miller) kanssa ja Dylan (Robert Werner) riitelee kämppiksensä Julianin (Daniel Lipshutz) kanssa huoneensa luvattomasta käytöstä. Sellainen on joulu ilman verisukulaisia. Jatka lukemista ”Shared rooms (Rob Williams, 2016)”

BPM (Robin Campillo, 2017)

Eletään 1990-luvun alkupuolta. AIDS-kriisi on syvimmillään: sairastuneiden määrä likenee 2,5 miljoonaa ja AIDS-kuolemia on yli 500 000. Lupaavilta näyttäneet käänteiskopioijaentsyymin estäjät, tsidovudiini ja didanosiini, alkavat flopata eivätkä proteaasin estäjät ole vielä tulleet markkinoille. Homoyhteisö on syvimmässä kriisissä: jokainen on menettänyt ainakin yhden tuntemansa henkilön AIDSille ja oljenkorret alkavat olla käytetty. ACT UP -ryhmä Pariisissa iskee konferensseihin ja lääkeyrityksiin, jakaa tietoa suojautumisesta julistein ja esittein kruisailupaikoilla ja kouluissa  ja osoittaa mieltään kaduilla poliitikkojen hidasta reagointia kriisiin vastaan. Seanilta  (Nahuel Pérez Biscayart) alkaa muiden tavoin aika loppua: T-solujen määrä putoaa, liitännäissairauden lisääntyvät eikä maailma voisi olla epäreilumpi. Viimeisinä kuukausina Seanin elämään astelee Nathan (Arnaud Valois) joka negatiivisena liittyy ACT UP:iin taistellakseen rakkastamiensa ihmisten puolesta. Jatka lukemista ”BPM (Robin Campillo, 2017)”

I am Michael (Justin Kelly, 2015)

Kuva elokuvasta, James Franco ja Zachary Quinto istuvat talon portailla nojaten toisiinsa

 

Michael Glatzen tapaus on taas yksi niitä amerikkalaisia paljon puhuttaneita mediasensaatioita jotka eivät juurikaan levinneet maan rajojen ulkopuolella joten nimi ei sanone suomalaisille mitään. Glatze oli homoaktivisti joka kirjoitti XY-lehteen ja kiersi kouluissa puhumassa nuorille homoille ja lesboille 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa – samoihin aikoihin kuin Matthew Shepardin kuolema järisytti heitä. Ainakin I am Michael -elokuva antaa tästä kuvan varhaisena dansavagena. Glatzen mukana oli aina hänen poikaystävänsä Benjie Nycum jonka kanssa hän asui San Franciscossa ja Halifaxissa. Se mikä aiheutti kohun oli Glatzen tuleminen uskoon ja julistautuminen vapaaksi homoseksuaalisesta identiteetistä. Näkyvän persoonan ja blogistin kirjoitusten luonteen muuttuminen lähes päinvastaisiksi sai aikaan petetyksi tulemisen ja raivon tunteita.

Jatka lukemista ”I am Michael (Justin Kelly, 2015)”

The Imitation Game (Morten Tyldum, 2014)

Alan Turing oli matemaatikko joka toisen maailman sodan aikana palveli Britanniaa Bletchley Parkissa murtamalla saksalaisten viestiliikenteen salausta. The Imitation game -elokuva perustuu Turingin elämäkertaan. Se kuvaa  pääasiassa Turingin vuosia Bletchley Parkissa mutta väliin lomitetaan kohtauksia hänen kouluvuosiltaan ja kuolemaansa edeltäneiltä kuukausilta. Benedict Cumberbatch, vaikka näyttääkin vain vähäisesti Alan Turingilta, oli mitä loistavin valinta pääosaan. Ainoa toinen valkokankaasta ylös nouseva hahmo on Keira Knightleyn esittämä Joan Clarke, mikä on sääli sillä esimerkiksi Matthew Goode tarjoaa ihan mukavasti silmänruokaa.

Jatka lukemista ”The Imitation Game (Morten Tyldum, 2014)”

Those people (Joey Kuhn, 2015)

Sebastian Charlien sylissä

Charlie (Jonathan Gordon) on rakastanut Sebastiania (Jason Ralph) varhaisteini-iän suudelmasta alkaen ymmärtäen että rakkaus ei ole vain veljellistä parhaiden ystävien kesken vaan että hän haluaa myös jakaa elämänsä Sebastianin kanssa. Sebastian on piloille hemmoteltu rikas newyorkilaiskakara jonka maailma romahti kun isä viimein pistettiin kiven sisään talousrikoksista. Paparazzit vartioivat kaatohuoneiston tornin juurella eikä Sebastian pääse lähtemään kotoaan. Ja miksi hän lähtisikään rahvaan pariin kun ympärillä on hovi ystäviä jotka eivät voi jättää häntä. Charlie löytää kuitenkin Timin (Haaz Sleiman) ja ihastuu. Sebastianin valtavasta varjosta on kuitenkin vaikea päästä pois edes rakkauden siivin.

Jatka lukemista ”Those people (Joey Kuhn, 2015)”

Laatua sisältöihin lehdet!

Voi jestas, tämä aamun uutinen herätti toivoa sanomalehtien kyvystä oppia. Lehdiltä meni ”vain” 17 vuotta ottaa haltuun jakelukanava, jolle niillä oli etulyöntiasema vuosia kilpaileviin ääni- ja videomedioihin verrattuna ja jonka ne sössivät niin että molemmat menivät ohi ja ovat peitonneet ne sen käytössä jo vuosien ajan.

Viesti on viimein uponnut paksuihin kalloihin: painokoneet vetää meidät pohjaan ja niistä on luovuttava. Kummallista on että tämä on kestänyt näin kauan. Luulisi liiketalouden osaajien osaavan kertoa että vaikka digitaalisen jakelun aloittamisen kynnys on investointina hämmätyttävän korkea käyttökustannuksiin verrattuna on se silti melko lyhyelläkin tähtäimellä pieni verrattuna painamisen ja jakelun kustannuksiin.

Jatka lukemista ”Laatua sisältöihin lehdet!”

Call me by your name (Luca Guadagnino, 2017)

Elio soittaa pianoa, Oliver katselee taustalla. Kuva elokuvasta.

Elio (Timothée Chalamet) joutuu luovuttamaan huoneensa vanhempiensa kesäpaikassa Pohjois-Italiassa Oliverille (Armie Hammer), tuoreimmalle sarjassa joka kesäisiä nuoria tutkijoita jotka tulevat työskentelemään isän (Michael Stuhlbarg) kanssa. Oliver ärsyttää Eliota tavalla joka hämmentää häntä. Kesän edetessä Elio ymmärtää ihastuneensa Oliveriin. Asetelma ja se että Elio on vain 17 saa Oliverin ottamaan etäisyyttä poikaan. Elio kuitenkin tietää mitä haluaa.

Jatka lukemista ”Call me by your name (Luca Guadagnino, 2017)”

Other people (Chris Kelly 2016)

David (Jesse Plemons) palaa New Yorkista Sacramentoon perheensä luo kun äidillä (Molly Shannon) todetaan edennyt syöpä. Suhden Pauliin (Zach Woods) on kariutunut eivätkä tv-sarjojen käsikirjoitukset ota tuulta siipiensä alle. Elämä 500 000 asukkaan kaupungissa on suurkaupunkiin tottuneelle tylsää, isä (Bradley Whitford) ei vielä kymmenessä vuodessa ole päässyt sinuiksi poikansa seksuaalisuuden kanssa ja jatkuva kuoleman työstäminen masentaa.

Jatka lukemista ”Other people (Chris Kelly 2016)”